"Minä olen JHWH, joka toin sinut Kaldean Uurista...(1 Moos. 15:7)."

"Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet ja ne palvelijat (ve-et -hanefesh = ja sielun), jotka he olivat hankkineet (asu = tehneet) Harranissa ja he lähtivät menemään Kaananin maahan. Ja he tulivat Kaananin maahan (1 Moos. 12:5)."

Miten kävi Abramin omaisuudelle? "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni alas (jered) Egyptiin, asuakseen (lagur = muukalaisena) siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova/raskas (khaved; 1 Moos. 12:10)." Abramin omaisuus hupeni nälänhädän aikana, ja hän joutui lähtemään Egyptiin, ettei kuolisi nälkään. Kun hän oli Egyptissä, hän esitti egyptiläisille valkoisen valheen. Hän selitti, ettäSaarai oli hänen sisarensa, sillä hän pelkäsi omaa henkeänsä. Hän ei turvautunut JHWHn, vaan vilppiin (1 Moos. 12:11-13) ja toimi vaimonsa suhteen kuin parittaja. Aabram sai tämän vilpin kautta pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, orjia ja orjattaria (Haagar heidän joukossaan), aasintammoja ja kameleja (1 Moos. 12:16), mutta se, mitä Abram teki, ei ollut JHWHlle mieleen.

Kuitenkin JHWH kuritti faaraota, joka oli ottanut Saarain vaimokseen, koska hän oli Abramin vaimo. Adonai antoi tulla faaraon taloon suuria paiseita/vitsauksia (vajenaga; 1 Moos. 12:17). Abram lähetettiin vaimonsa ja veljensä pojan, Lootin kanssa, pois Egyptistä (1 Moos. 12:18-20).

Vääryydellä hankittu suuri omaisuus ei ollut siunaus: "Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua, niin syntyi riitaa Abramin ja Lootin karjapaimenten välillä, ja siihen aikaan siinä maassa asuivat kaananilaiset ja perissiläiset (1 Moos. 13:6-7)". Niin Abram ja Loot erosivat toisistaan riitaisissa merkeissä (1 Moos. 13:11). Abrahamin olisi pitänyt tuolloin oppia, ettei vääryydellä hankittu omaisuus tuo siunausta.

Mutta asia ei päättynyt vielä siihen. Petollisesti hankittu suuri omaisuus ja siitä johtunut riitaisa ero vei Lootin seuraavaan tragediaan. Hänet ja hänen omaisuutensa ryöstettiin Sodomassa (1 Moos. 14:12). Aabraham joutui pelastamaan Lootin ja antoi kaikesta Kedorlaomerilta ja kuninkailta saadusta saaliista kymmenykset Melkisedekille (1 Moos. 14:20). Tämä osoitti, että Abram oli hankkinut sotasaaliin rehellisesti. Messias ei voisi ottaa kymmenystä omaisuudesta, joka on vääryydellä hankittu. Mutta, mitä jäi Sodoman omaisuudesta kymmenysten antamisen jälkeen, hän ei ottanut itselleen mitään, vaikka hänellä olisi ollut siihen oikeus. Abram omisti ihmisetkin ja olisi voinut tehdä heistä orjia (1 Moos. 14:21), mutta hän armahti heidät. "Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: 'Minä nostan käteni JHWH, Elohimiä, Korkeinta, taivaan ja maan tekijää kohti: Vannon langasta kengän nauhaan asti. En ota kaikesta, mitä sinulla on, ettet sanoisi: Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi. En tahdo mitään, paitsi mitä ovat nuoret (hanearim) syöneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka menivät kanssani, Aaner, Eskol ja Mamre saakoon osansa' (1 Moos. 14:22-24)."

Abram ei halunnut sodomalaisten omaisuutta! Se oli Elohimin antama armahdus ja taloudellinen lahjoitus kaikkensa menettäneille sodomalaisille! Kuitenkin Sodoma oli pian tuhoutuva Elohimin armahduksesta huolimatta, koska he eivät kääntyneet JHWHn puoleen (1 Moos. 19:24-25). JHWHlla oli täysi juridinen oikeus tuhota nämä kaupungit: Sodoma, Gomorra, Adma, Seboim ja Sooar (1 Moos. 14:2), koska ne eivät kääntyneet JHWHn puoleen. He jatkoivat Elohimin kauhistusten tekemistä, vaikka olivat olleet Abrahamin puhdasta omaisuutta. Ensin JHWH keskusteli Aabrahamin, laillisen omistajan kanssa, mitä hän tekisi Sodomalle ja Gomorralle (1 Moos. 18:17-33). Lootin tähden Hän armahti Sooarin kaupungin (1 Moos. 19:23). Ei kymmenysten antaminen, eikä suuri lahjoituskaan peruuttanut, mitä oli tapahtuva Abramin elämässä, koska se oli seuraus, mitä Egyptissä oli tapahtunut.

Haagar särki seesteisen perheidyllin. Niinkuin Abram oliSaarainluovuttanut Faaraolle, samalla tavalla Saarai luovutti Abramin orjattarelle, joka oli vilpillisyydellä hankitun omaisuuden symboli. Abramin olisi pitänyt tehdä selvä pesäero Egyptin ja nykyisyyden välillä, mutta hän lankesi myöhemminkin samaan syntiin filistealaisten kanssa (1 Moos. 20 luku).

Haagar tuli raskaaksi ja synnytti Ismaelin, joka sai 12 poikaa, yhtä monta kuin on Israelin heimoja (1 Moos. 17:20, 25:13-16)! JHWH osoitti, että Hänen suunnitelmansa toteutuminen pitkittyi, kun Abram lankesi tottelemaan Saaraita! Ismael ei ollut lupauksen lapsi, mutta Iisak oli (1 Moos. 17:21 ja Room. 9:9). Lopulta Aabraham joutui Saaran pyynnöstä ajamaan Haagarin ja Ismaelin pois (1 Moos. 21:10-13). Tätä oli Aabrahamin vaikea hyväksyä. Se johti siihen, että Aabraham ei enää voinut asua yhdessä Saaran kanssa, vaan muutti filistealaisten maahan 37:ksi vuodeksi (1 Moos. 21:34).

Aabraham joutuiIisakistavalmistamaan polttouhrin Elohimille (1 Moos. 22 luku). Kun Aabraham ei kyennyt kunnolla luopumaan Ismaelista, Adonai koetteli, kykenikö Aabraham luopumaan Iisakista. Aabraham uskoi Adonain antamiin lupauksiin, jotka Hän oli puhunut Iisakista. Aabraham oli sen tähden valmis jopa surmaamaan ainoan poikansa, koska hän tiesi, että JHWH säästäisi tavalla tai toisella poikansa hengen. Elohim otti pois yllättäen Saaran, Aabrahamin vaimon (1 Moos. 23 luku). Lopulta Aabraham oli valmis luopumaan kaikista lapsistaan, jotka hän sai uuden vaimonsa Keturan ja monien sivuvaimojensa kanssa (1 Moos. 25:1-4,6). Hän halusi osoittaa Elohimille, että hän on sydämestään Elohimin suunnitelman puolella, että vain Iisak on lupauksen lapsi ja kaiken perillinen.

Aabraham sai tehdä suuria varojen siirtoja, koska Israelin kansan syntymisen aika lähestyi. Ensin hän sai ostaa perintöhaudan Hebronista 400 hopeasekelillä (1 Moos. 23:16), sitten hän antoi Eliezerin, orjansa, kautta Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja kaksi rannerengasta, joiden yhteispaino oli n. 172 grammaa kultaa (1 Moos. 24:22). Lisäksi Rebekka sai hopea ja kultakaluja ja vaatteita. Rebekan veli ja äiti saivat myös kallisarvoisia lahjoja (1 Moos. 24:53). Sitten Aabraham antoi sivuvaimojensa pojille lahjoja ja lähetti heidät pois (1 Moos. 25:6), mutta maallinen perintö jäi toistaiseksi Iisakin haltuun (1 Moos. 25:5). Kun Aabraham kuoli, maallinen omaisuus meni Ismaelille, mutta koko taivasten kuningaskunnan heprealainen perintö jäi Iisakille.

Iisak meinasi tehdä "aabrahamit", kun hän kauppasi vaimoansa Rebekkaa, mutta onneksi hän jäi kiinni hauskan pitämisestä (metsachek). Elohim alkoi siunata Iisakia puhtaalla omaisuudella (1 Moos. 26:12-13).

Rebekka sai JHWHlta lupauksen, että "vanhempi Eesau palvelee nuorempaa Jaakobia" (1 Moos. 25:23), mutta kun hän kuuli, että Eesau oli luopunut esikoisuudestaan leivän ja linssikeiton hinnasta (1 Moos. 25:29-34), hän lankesi auttamaan Elohimiä. Rebekka rohkaisi Jaakobia pettämään Iisakia, jotta Jaakob saisi Elohimin siunauksen. Niinpä Jaakob joutui kovien koettelemusten kautta kantamaan seuraukset.

Jaakob joutui lähtemään enonsa Laabanin luo. Hän joutui Laabanin pettämäksi 14:sta vuodeksi (1 Moos. 29:27), jonka jälkeen hän alkoi ansaita omaa rahaa perheellensä. Hän ehti ansaita kuusi vuotta omaisuutta perheellensä (1 Moos. 31:41). Eesau vei suurimman osan hänen ansaitsemastaan omaisuudesta, koska Jaakob yritti lahjoa Eesaun sydäntä (1 Moos. 33:11). Tämän jälkeen Jaakob osti hivviläisiltä pellon sadalla kesitalla (1 Moos. 33:19).

Jaakobin talousasiat eivät sujuneet. Simeon ja Leevi surmasivat Sikemin kaupungin asukkaat ja anastivat heidän omaisuutensa (1 Moos. 34:27-29). Tämä likainen varallisuus siirtyi Jaakobin omaisuudeksi, eikä se ollut JHWHlle mieleen. Ryöstetyn omaisuuden mukana tuli heidän keskuuteensa epäjumalanpalvelijoita ja epäjumalia. Todennäköisesti Jaakob pyysi Simeonia ja Leeviä vapauttamaan vangitut ja luovuttamaan pois ottamansa saaliin. Kun seuraat Israelin vaellusta, et näe jälkeäkään hivviläisistä. Jaakob ei halunnut omistaa vääryydellä hankittua omaisuutta. Ruubenkaan ei saanut hivviläistä naisseuraa, vaan makasi häpeällisesti isänsä sivuvaimon kanssa - aivan kuin hän olisi osoittanut mieltänsä sitä vastaan, että sotasaalis, jossa oli ollut naisia, luovutettiin pois (1 Moos. 35:22). Egyptiin heitä meni vain 66 henkeä (1 Moos. 46:26). Elohim puhui Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja rakenna sinne alttari Elohimille, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljesi Eesaun kasvoja (1 Moos. 35:1)". Jaakobin lapset poistivat viimeistään silloin keskuudestaan kaikki hivviläisiltä varastamansa vieraat jumalat ja okkultistiset korvarenkaat, ja Jaakob kätki ne maahan puun alle (1 Moos. 35:2-4).

Jaakob ja Eesau hautasivat isänsä, joten Jaakob uskaltanut ottaa mitään isänsä Iisakin omaisuudesta, vaan se kaikki siirtyi Eesaulle (1 Moos. 35:19). Jaakob sai kaiken taivasten kuningaskunnan heprealaisen perinnön. Myöhemmin Jaakob eli vaatimatonta elämää ja asui teltassa. Mistään ei käy ilmi, että Jaakob olisi ollut maallisesti rikas. Sen sijaan kirjoituksista löydät useita kohtia, mitkä viittaavat, että hänellä oli vain riittävä elatus (lampaat) ja vaatteet. Jo sekin, että Jaakob teetti pojallensa Joosefille hihallisen, monivärisen ja pitkäliepeisen puvun, sai Joosefin veljet kateellisiksi (1 Moos. 37:3). Varallisuutta ei ollut kovin paljoa. Menetyksensä Joosefin veljet kompensoivat raa'asti, kun he myivät Joosefin Egyptiin kymmenellä hopeasekelillä. Joosefin hinta nousi, kun midianilaiset myivät hänet ismaelilaisille kahdellakymmenellä hopeasekelillä. Ehkä midianilaiset myivät Joosefin egyptiläisille 30:een hopeasekeliin, joka oli Jahushuan veren hinta (Sakarja 11:13).

Pian saapui nälänhätä, joka kesti seitsemän vuotta (1 Moos. 41:30). Israel eli yhdentoista poikansa ja tyttäriensä kanssa kaksi vuotta Kaananin maassa, kunnes Joosef kutsui heidät Egyptiin. Joosef sanoi veljilleen Egyptissä: "Mutta älkää olko murheissanne, älkääkä olko vihaisia (jichar) siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Elohim on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Elohim lähetti minut teidän edellänne säilyttäkseen teille jälkeläiset maan päällä ja säilyttääkseen teidät elossa, suureksi pakoonpääsemiseksi/[hepr. gedola lifleta (1 Moos. 45:5-7)]".

Oli siunattua, että Jaakob kasvatti lampaita eikä ollut maanviljelijä, sillä sadot olisivat peräkkäisinä vuosina menneet. Lampaiden avulla he olivat jotenkin selvinneet hengissä. Myöhemmin Joosef piti huolta Israelista.

2010 - 2014

Mauno K. Muokattu 1.11.2017