Israelinhuone - Viulunrakentaja

VIULUNRAKENTAJA

Työhuoneessaan istuu viulunrakentaja ja hän kertoo, miten hänestä tuli viulunrakentaja: "Tilaisuus teki yrittäjän, mutta ei rahasta, vaan myötätunnosta kaltoin kohdeltuja soittimia kohtaan (Joh. 3:16). Ryhdyin tähän hommaan huomattuani, että asiat ovat täällä rempallaan (kristikunnassa). Amatöörejä on vaikka kuinka paljon, mutta viulut ovat aika kurjasti korjattuja. Viulunkorjaajan on parempi ensin ajatella ja tehdä vasta sitten, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Amatöörien on parempi olla viuluja korjaamatta. En minäkään Stradivariusta uskaltaisi korjata."

Viulunrakentajan työpöydällä lepää kaksi viuluvanhusta, josta toinen saattaa olla aito Johann Babtist Schweitzer 1800-luvulta. Viuluparantolaan tullessaan Johann Babtist oli kannesta haljennut (1 Kor. 14:7 - 8) ja kielet kaipasivat vaihtoa (1 Kor. 14:1 - 22). Viulunrakentaja sanoo tästä viulusta: "Jos se on aito, sillä on enemmän arvoa kuin meidän autollamme (1 Piet. 1:18 - 19) ja jos se on kopio, se on hyvän viulunrakentajan tekemä (2 Kor. 11:14, 26). Nimilappu (esim. helluntailainen) ei todista mitään. Lappuja sai aikoinaan ostaa Berliinin juna-asemalta. Mikä todistaa sitten viulun aitouden? Asiantuntijat pystyvät sanomaan aitouden viulun muodosta, mallista ja puukon jäljestä (2 Kor. 3:2 - 3 ja Gal. 4:19). "

Hetken kuluttua viulunrakentaja jatkaa: "Ovathan nämä vanhoina vähän rumannäköisiä (Ps. 71:7). Hion kaulan, koska se oli kuin perunapelto (K.V. 7:4)."

Kesken hionnan hän samalla kurkkaa pienellä hammaslääkärin peilillä instrumentin sisään (Ps. 17:3) ja kertoo: "Viulun sielu on sen sisällä. Tämä viuluraukka on irti liimauksesta, joten se tarvitsee uuden suonen päähän. Se saa myös uudet kielet ja tallan (kohottaa ja pingottaa kielet), joka on nyt vain siihen laitettava ( Jes. 53:10, Matt. 8:16-17, 1 Piet. 2:24).

Viuluja tuodaan tänne joko säpäleinä tai vain vähän korjausta vailla olevina. Uudet viulutkin saattavat liimauksistaan halkeilla. Joskus halkeamia aiheuttaa liian pitkä pönkkä (antaa soinnin ja sijaitsee viulun sisällä e-kielen kohdalla - sisäinen opillinen rakennevika), joskus taas pakkanen (rakkauden kylmeneminen).

Viulu on kuin viini - paranee vanhetessaan (K.V. 7:9, Joh. 2:10). Remontti ei alenna soittimen arvoa eikä vie soinnilta terää. Sointi saattaa todellakin parantua vanhetessaan. Erään muusikon viulu tippui lattialle ja hän myi sen tikkukasana pois. Ostaja korjautti soittimen ja siitä tuli parempi kuin koskaan.

Vanha viulu ei kuitenkaan huoli kaverikseen uutta, nuorta puuta (Matt. 9:16 - 17). Uutta puuta ei pidä viuluun laittaa. Vanha puu soi aivan eri tavalla. Sointiin vaikuttaa jo se, että puuaines on otettu toisesta puusta. Stradivariuksen tekijöiden tiedetään aikoinaan koputelleen metsissä puita soinnin selvittämiseksi (Ilm. 3:20).

Kukaan ei ole vielä pystynyt matkimaan Stradivariuksen sointia (Ap. t. 5:13). Edes viulun materiaalin koostumusta ei tiedetä, sillä reseptiä ei koskaan kirjattu ylös (2 Kor. 5:1). Cremonan viimeinen viulunrakentaja vei salaisuuden hautaan (1 Kor. 15:20).

Laadukkain ja ainoa ammattilaisten hyväksymä viulupuu kasvaa yli 2000 metrin korkeudella Alppien etelärinteillä (Matt. 27:32 - 35).

Mauno K.