INFO

SIKAMAINEN VITSI

Juutalainen rabbi Shmuel taputti poikaansa pään päälle ja sanoi: "Poikani Jakov! Olen niin ylpeä sinusta! Olet edistynyt Tooran oppimisessa enemmän kuin muut 13. vuotiaat ikätoverisi. Poikani, haluan sanoa sinulle erään tärkeän asian: juutalaisyhteisöni, jossa rabbina palvelen, on tunnettu tarkasta kosher-säädösten noudattamisesta. Niin kauan kun yksikin sika on tässä maailmassa, emme ole turvassa! Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

- Ymmärrän isä.

- Menisitkö Elielin leipomosta ostamaan pullaa, Moshen musiikkikaupasta pari levyä kletzmeriä ja Daavidin kaupasta leivänpaahtimen?

- Menen isä.

Isä antoi rahaa pojalleen, joka lähti ostoksille ja palasi kotiin.

- Miten meni?, kysyi isä pojaltaan.

- Isä, sinähän sanoit minulle lähtiessä, että jos yksikin sika on tässä maailmassa, emme ole turvassa. En voinut ostaa mitään, sillä Elielin kaupan ikkunassa luki: 'Osta kympillä tusina sikamakeita possumunkkeja!' Kun Moshen myymälän luokse menin, ovessa luki teksti: 'Älä osta sikaa säkissä, kuuntele ensin!' Kun sitten pääsin viimein Davidin kaupan luo, ikkunassa luki: 'Sikahalpa tarjous!'

Rabbi isä oli hetken vakavana. Yhtäkkiä silmiin levisi hymy, mutta hän taitavasti peitti huvittuneisuutensa eikä sallinut hymyn levitä suunpieliinsä ja sanoi pojalleen: "Öhhhmmm....! Ei se mitään poika, teit parhaasi. Tiedän nyt mitä minun tulee sinulle opettaa seuraavaksi, mutta asiasta toiseen, lähden käymään juutalaisen ystäväni Aharonin tykönä nyt. Hänen poikansa on ollut kateissa aamupäivän. Menen kysymään, joko poika on löytynyt."

Rabbi veti päällensä mustan takin ja asetti päähänsä mustan leveälierisen hatun, silitti pitkää partaansa muutaman kerran ja meni ulos. Pian hän saapui Aharonin talon oven eteen ja koputti oveen. Aharon tuli avaamaan oven. Rabbi katsoi Aharonia huolestuneena silmiin ja sanoi: "Shalom, Aharon! Tulin kysymään sinulta, joko poikasi Uriah on löytynyt?" Aharon sanoi vakavalla äänellä: "Shalom, rabbi Shmuel! Ei ole löytynyt, mutta eiköhän se routa porsaan kotiin aja?" Rabbi hätkähti ensin kuulemaansa, mutta kätki säikähdyksen heti tyyneytensä alle ja vastasi sitten: "Kaipa se routa sitten niin tekee. Tulen huomenna käymään uudestaan. Näkemiin Aharon!" "Näkemiin, rabbi Shmuel!", sanoi Aharon ja painoi oven kiinni.

Päästyään kadulle rabbi sopersi itsekseen: "Jos vaikka kaikki maailman siat lopettettaisiin, kuinka sikapuheet saisi tapettua seurakunnasta?" Hän kulki katua pitkin, pudisti päätänsä ja mutisi: "On se sikamaista..." Hetken kuluttua hän käveli erään porttikäytävän ohi, jossa kaksi juutalaista miestä keskustelivat keskenään. Molemmat kuuluivat paikalliseen synagogaan. Toinen miehistä meni sisälle kerrostaloon kuuluvalla äänellä kailottaen: "Ezer! Huomenna on sapatin jumalanpalvelus! Tuon synagogaan possun tullessani. Muista sinäkin tuoda!" "Muistan muistan!", sanoi Ezer ja katosi kiireesti porttikäytävän pimentoihin.

Rabbia kuohutti moinen puhe! Hänen kiivautensa puna nousi poskille! Hän mutisi itsekseen: "Vai aikovat nämä miehet tuoda sikoja synagogaan! Onko Toorassa porsaanreikiä?! Pitääpä huomenna seisoa synagogan ovella johtokunnan kanssa!"

Lauantai aamupäivällä rabbi seisoi muutamien johtokuntaan kuuluvien miesten kanssa synagogan ovella. Rabbi katseli synagogan vanhimpia, arvokkaita miehiä ja kysyi: "Missä Azaria ja Elijahu ovat?" Joas, eräs vanhimmista vastasi: "Azaria meni lomailemaan Sikojenlahdelle Kuubaan ja Elijahu sairastui viikolla sikainfluenssaan." Rabbi vastasi hieman ärtyneesti: "Jahaa, jahaa!"

Johtokunta odotti, milloin nämä kaksi miestä tulisivat kokoukseen. Pian nämä kaksi miestä kävelivät ovesta sisään, jolloin rabbi pysäytti heidät ja sanoi: "Seis! Missä teidän siat tai sianlihanne ovat! Tänne ei ole sioilla asiaa!" Miehet katsoivat toisiansa hämmästyneinä ja vastasivat rabbille: "Mitkä siat?!"

- Kuulin teidän eilen rappukäytävässä yhteisesti sopivan possujen tuomisesta synagogaan!

- Rabbi, emmekö saa tuoda synagogaan säästöporsaitamme ja tyhjentää rahoja almuastiaan?!

Sinä päivänä jostakin syystä rabbi aloitti saarnansa: "Tänä sikahauskana sapattina olemme ..."

Mauno K.