PYHIEN AVUSTAMISESTA
Paavali kirjoittaa: "Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille; sillä minä tunnen teidän alttiutenne ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, sillä näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan (2 Kor. 9:1 - 2)."
1. Onko tarpeetonta kirjoittaa tämän ajan uskoville pyhien avustamisesta?
2. Ahkeroivatko he auttaessaan toisiansa?
3. Ovatko ne, jotka tarvitsevat apua, varakkaiden mielestä sellaisia, jotka eivät ansaitse apua?
4. Ovatko kaikki suomalaiset niin hyvinvoivia taloudellisesti, että ei tarvita apua?
5. Ovatko Sosiaalikeskus ja Kela ratkaisu köyhiä varten?
6. Tarvitseeko uskovan ansaita se, että häntä autetaan?
7. Olemmeko me Jeshuan ristintyön perusteella jotain ansainneet? Eikö kaikki ole lahjaa? Eikö varakkuutesi ole lahjaa? Olet kovalla työllä koonnut omaisuutesi ja katsot, että toistenkin on maksettava se hinta, minkä olet maksanut, mutta mitä olisi tapahtunut, jos Herra ei olisi varjellut terveyttäsi? Eikö nimenomaan se, että olet vaurastunut, ole ollut Jumalan suunnitelmissa muita varten?
8. Estääkö se sinua auttamasta, että ajattelet, että "sinua käytetään hyväksi"?
9. Ehkäpä ajattelet, että apua tarvitsevat ovat itse syyllisiä taloudelliseen ahdinkoonsa? Ehkäpä ne Jerusalemin pyhät, jotka elivät lähes 2000 vuotta sitten, antoivat kaikki varallisuutensa pyhien auttamiseksi ja hyvän sanoman eteenpäin viemiseksi, harrastivat sinun kannaltasi katsottuna "lyhytnäköistä ja huonoa varojen hoitoa"? Ehkäpä olet sitä mieltä, että heitä olisi pitänyt opastaa joku sen ajan "finanssimies"?
Onko se huonoa varojen hoitoa, että joku köyhtyy, että joku toinen saa hyvän sanoman ja taloudellista apua: "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte (2 Kor. 8:9)."
10. Onko köyhä aina itse syyllinen ahdinkoonsa? Eikö itse aiheuttamaa köyhyyttä voi lieventää ja helpottaa, kun köyhä itse tietää tehneensä virheitä, mutta ei itse voi itseänsä auttaa pois syvästä kurjuuden suosta (esim. yritysvelat ym.)?
11. Oletko maltillinen menestysteologi ja ajattelet siten, että taloudellinen menestyminen on siunaus ja sitävastoin varattomuus on kirous?
12. Ajatteletko siten, että köyhyys paljastaa uskovan elämässä sen, että hän ei ole "uskossaan raitis"? Etkö tiedä, että taloudellinen vauraus muuttuu vasta sitten Jumalan siunaukseksi, kun siitä jaetaan toisille? Jos se pidetään itsellä, ei se palvele muuta kuin kirousta. Etkö tiedä sitä, että kun annoit elämäsi Herralle, sinulle ei jäänyt mitään, ei lanttiakaan, sillä Herra osti elämäsi pyhällä verellään? Eikö Herra saa siis tehdä omaisuudellansa, mitä Hän tahtoo?
13. Tyynnytteletkö huonoa omaatuntoasi sillä, että joskus annat paljosta varallisuudesta "lesken rovon" Herran työhön?
14. Sanotko: "Säästän suuren omaisuuteni lapsilleni"? Oletko aivan varma, että tuo aika toteutuu kohdallasi? Ymmärrän kyllä sen, että jälkipolvesta tulee huolehtia kohtuudella, mutta Jumalan sanan mukaan jälkipolvelle tulee jättää se todellinen rikkaus eli Jumalan pelastussanoma. Oletko tietoinen, että hengelliset veljesi ja sisaresi ovat enemmän sinun sukulaisiasi kuin jumalattomat biologiset lapsesi ja sukulaisesi?
15. Koetko olevasi niin "huono uskovainen", ettet ole tarpeeksi pyhä auttamaan ketään, koska epäilet, tapahtuuko auttaminen oikeasta vaikuttimesta ja asenteesta? Ehkä sinun tulee "pyhittyä" enemmän, tehdäksesi jotain hyvää jollekin.
16. Nouseeko sydämeesi sellainen ajatus, että sinun tulee auttaa jotakuta, mutta sitten nousee mieleesi se, että 'jos autan häntä, hän tulee riippuvaiseksi entistä enemmän avustani ja yrittää auttaa itseään mahdollisimman vähän'. Sanot: 'Minähän itse asiassa autan häntä pysymään kurjuudessaan, kun autan häntä. Parempi on, että hänen elämänsä on entistä kurjempaa, sillä se pakottaa hänet auttamaan itse itseänsä.'
Tätä edellistä luetteloa voisin jatkaa ja jatkaa. Vihollinen osaa perustella aina sen, miksi ei kannata tehdä hyvää! Mutta Herralle ei kelpaa tekosyyt!
"Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: 'Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne', mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on (Jaak. 2:15 - 16)?"
Monet uskovat ajattelevat, että "ne juutalaiset (Juuda)ristiinnaulitsivat Jeshuan". Voin sanoa sinulle, että myös Israel (Efraim) oli siinä mukana. Ehkä yllätän sinut tällä sanomalla sanoessani, että myös sinä ja minä olimme ristiinnaulitsemassa Hänet ristille, kun elimme erossa Herrasta. Miten tämä liittyy pyhien auttamiseen?
Herra näytti minulle hiljattain ilmestyksen, kun rukoilin taivaallista huolenpitoa. Näin, kuinka Hänen käsivartensa levitettiin ristinpuun päälle ja kädet nauloilla lävistettiin. Kuulin, kun Hän sanoi: "Näin he ristiinnaulitsevat taivaallisen apuni, joka on tarkoitettu minuun uskovia köyhiä perheitä varten." Jeshua osoitti todeksi sen, että "sydämen sulkeminen" ristiinnaulitsee Hänen apunsa. Ethän huuda: "...Auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika ja astu alas ristiltä (Matt. 27:40)." Eli sanot: "Rukoilen, että Herra auttaa sinua", mutta et itse auta, vaikka voisit! Ethän ristiinnaulitse Hänen käsiänsä ja jalkojansa antamasta apua, kun estät itseäsi tekemästä laupeutta! Ethän huuda: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt, sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'(Matt. 27:42 -43)."
Muista tämä, että Jeshua ei voinut irroittaa käsiänsä ja jalkojansa auttaa itseänsä! Hän tarvitsee sinua, jolla on Hänen ristinkuolemansa kautta vapautetut kädet ja jalat vähempiosaisia veljiä ja sisaria varten! Hän tarvitsee sinua! "Antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen (Room. 6:19).
"Lopuksi kehoituksen sana: "Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (Filip. 2:12 - 13)."
Paavali on nyt poissa Jeshuan luona. Nyt on siis aika ahkeroida "paljon enemmän pelolla ja vavistuksella". Miten tulee suhtautua siihen, kun Herra vaikuttaa sydämessäsi "tahtomista ja tekemistä"? Paavali jatkaa: "Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt (Filip. 2: 14 - 16)." Osoita, ettei veljesi Paavali turhaan juossut eikä vaivaa nähnyt, antamalla kätesi ja jalkasi Jumalan käyttöön. Amen.
Mauno K.
Paavali kirjoittaa: "Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille; sillä minä tunnen teidän alttiutenne ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, sillä näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan (2 Kor. 9:1 - 2)."
1. Onko tarpeetonta kirjoittaa tämän ajan uskoville pyhien avustamisesta?
2. Ahkeroivatko he auttaessaan toisiansa?
3. Ovatko ne, jotka tarvitsevat apua, varakkaiden mielestä sellaisia, jotka eivät ansaitse apua?
4. Ovatko kaikki suomalaiset niin hyvinvoivia taloudellisesti, että ei tarvita apua?
5. Ovatko Sosiaalikeskus ja Kela ratkaisu köyhiä varten?
6. Tarvitseeko uskovan ansaita se, että häntä autetaan?
7. Olemmeko me Jeshuan ristintyön perusteella jotain ansainneet? Eikö kaikki ole lahjaa? Eikö varakkuutesi ole lahjaa? Olet kovalla työllä koonnut omaisuutesi ja katsot, että toistenkin on maksettava se hinta, minkä olet maksanut, mutta mitä olisi tapahtunut, jos Herra ei olisi varjellut terveyttäsi? Eikö nimenomaan se, että olet vaurastunut, ole ollut Jumalan suunnitelmissa muita varten?
8. Estääkö se sinua auttamasta, että ajattelet, että "sinua käytetään hyväksi"?
9. Ehkäpä ajattelet, että apua tarvitsevat ovat itse syyllisiä taloudelliseen ahdinkoonsa? Ehkäpä ne Jerusalemin pyhät, jotka elivät lähes 2000 vuotta sitten, antoivat kaikki varallisuutensa pyhien auttamiseksi ja hyvän sanoman eteenpäin viemiseksi, harrastivat sinun kannaltasi katsottuna "lyhytnäköistä ja huonoa varojen hoitoa"? Ehkäpä olet sitä mieltä, että heitä olisi pitänyt opastaa joku sen ajan "finanssimies"?
Onko se huonoa varojen hoitoa, että joku köyhtyy, että joku toinen saa hyvän sanoman ja taloudellista apua: "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte (2 Kor. 8:9)."
10. Onko köyhä aina itse syyllinen ahdinkoonsa? Eikö itse aiheuttamaa köyhyyttä voi lieventää ja helpottaa, kun köyhä itse tietää tehneensä virheitä, mutta ei itse voi itseänsä auttaa pois syvästä kurjuuden suosta (esim. yritysvelat ym.)?
11. Oletko maltillinen menestysteologi ja ajattelet siten, että taloudellinen menestyminen on siunaus ja sitävastoin varattomuus on kirous?
12. Ajatteletko siten, että köyhyys paljastaa uskovan elämässä sen, että hän ei ole "uskossaan raitis"? Etkö tiedä, että taloudellinen vauraus muuttuu vasta sitten Jumalan siunaukseksi, kun siitä jaetaan toisille? Jos se pidetään itsellä, ei se palvele muuta kuin kirousta. Etkö tiedä sitä, että kun annoit elämäsi Herralle, sinulle ei jäänyt mitään, ei lanttiakaan, sillä Herra osti elämäsi pyhällä verellään? Eikö Herra saa siis tehdä omaisuudellansa, mitä Hän tahtoo?
13. Tyynnytteletkö huonoa omaatuntoasi sillä, että joskus annat paljosta varallisuudesta "lesken rovon" Herran työhön?
14. Sanotko: "Säästän suuren omaisuuteni lapsilleni"? Oletko aivan varma, että tuo aika toteutuu kohdallasi? Ymmärrän kyllä sen, että jälkipolvesta tulee huolehtia kohtuudella, mutta Jumalan sanan mukaan jälkipolvelle tulee jättää se todellinen rikkaus eli Jumalan pelastussanoma. Oletko tietoinen, että hengelliset veljesi ja sisaresi ovat enemmän sinun sukulaisiasi kuin jumalattomat biologiset lapsesi ja sukulaisesi?
15. Koetko olevasi niin "huono uskovainen", ettet ole tarpeeksi pyhä auttamaan ketään, koska epäilet, tapahtuuko auttaminen oikeasta vaikuttimesta ja asenteesta? Ehkä sinun tulee "pyhittyä" enemmän, tehdäksesi jotain hyvää jollekin.
16. Nouseeko sydämeesi sellainen ajatus, että sinun tulee auttaa jotakuta, mutta sitten nousee mieleesi se, että 'jos autan häntä, hän tulee riippuvaiseksi entistä enemmän avustani ja yrittää auttaa itseään mahdollisimman vähän'. Sanot: 'Minähän itse asiassa autan häntä pysymään kurjuudessaan, kun autan häntä. Parempi on, että hänen elämänsä on entistä kurjempaa, sillä se pakottaa hänet auttamaan itse itseänsä.'
Tätä edellistä luetteloa voisin jatkaa ja jatkaa. Vihollinen osaa perustella aina sen, miksi ei kannata tehdä hyvää! Mutta Herralle ei kelpaa tekosyyt!
"Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: 'Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne', mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on (Jaak. 2:15 - 16)?"
Monet uskovat ajattelevat, että "ne juutalaiset (Juuda)ristiinnaulitsivat Jeshuan". Voin sanoa sinulle, että myös Israel (Efraim) oli siinä mukana. Ehkä yllätän sinut tällä sanomalla sanoessani, että myös sinä ja minä olimme ristiinnaulitsemassa Hänet ristille, kun elimme erossa Herrasta. Miten tämä liittyy pyhien auttamiseen?
Herra näytti minulle hiljattain ilmestyksen, kun rukoilin taivaallista huolenpitoa. Näin, kuinka Hänen käsivartensa levitettiin ristinpuun päälle ja kädet nauloilla lävistettiin. Kuulin, kun Hän sanoi: "Näin he ristiinnaulitsevat taivaallisen apuni, joka on tarkoitettu minuun uskovia köyhiä perheitä varten." Jeshua osoitti todeksi sen, että "sydämen sulkeminen" ristiinnaulitsee Hänen apunsa. Ethän huuda: "...Auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika ja astu alas ristiltä (Matt. 27:40)." Eli sanot: "Rukoilen, että Herra auttaa sinua", mutta et itse auta, vaikka voisit! Ethän ristiinnaulitse Hänen käsiänsä ja jalkojansa antamasta apua, kun estät itseäsi tekemästä laupeutta! Ethän huuda: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt, sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'(Matt. 27:42 -43)."
Muista tämä, että Jeshua ei voinut irroittaa käsiänsä ja jalkojansa auttaa itseänsä! Hän tarvitsee sinua, jolla on Hänen ristinkuolemansa kautta vapautetut kädet ja jalat vähempiosaisia veljiä ja sisaria varten! Hän tarvitsee sinua! "Antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen (Room. 6:19).
"Lopuksi kehoituksen sana: "Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (Filip. 2:12 - 13)."
Paavali on nyt poissa Jeshuan luona. Nyt on siis aika ahkeroida "paljon enemmän pelolla ja vavistuksella". Miten tulee suhtautua siihen, kun Herra vaikuttaa sydämessäsi "tahtomista ja tekemistä"? Paavali jatkaa: "Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt (Filip. 2: 14 - 16)." Osoita, ettei veljesi Paavali turhaan juossut eikä vaivaa nähnyt, antamalla kätesi ja jalkasi Jumalan käyttöön. Amen.
Mauno K.
Jerusalem, Eilat, Tel Aviv
