Rikastu puhtaasti muita varten
"Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista...(1 Moos. 15:7)."
"Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet ja ne palvelijat (ve-et -hanefesh = sielun), jotka he olivat hankkineet (asu = tehneet) Harranissa ja he lähtivät menemään Kaananin maahan. Ja he tulivat Kaananin maahan (1 Moos. 12:5)."
Miten kävi tuolle omaisuudelle? "Niin tuli nälänhätä maahan ja Abram meni alas (jered) Egyptiin, asuakseen (lagur = muukalaisena) siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova/raskas (khaved) (1 Moos. 12:10)." Abramin omaisuus hupeni nälänhädän aikana ja hän joutui lähtemään Egyptiin, ettei kuolisi nälkään. Kun hän oli Egyptissä, hän esitti egyptiläisille valkoisen valheen, että Saarai oli hänen sisarensa, sillä hän pelkäsi omaa henkeänsä. Hän ei turvautunut JHWH'n, vaan vilppiin ja toimi vaimonsa suhteen kuin parittaja (1 Moos. 12:11-13). Ehkä Abram oli aikaisemmin Harranissakin saanut sievoisen omaisuuden Sarain parittamisella, jonka oli sitten menettänyt katovuosien aikana. Abram sai Egyptissä tapahtuneen parittamisen avulla pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, orjia ja orjattaria (Haagar heidän joukossaan), aasintammoja ja kameleja (1 Moos. 12:16) ja lisäksi kultaa ja hopeaa (1 Moos. 13:2), mutta se, mitä Abram teki ei ollut JHWH'n silmissä oikein.
"Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi (5 Moos. 24:18)".
Koska JHWH oli parittamista vastaan, kuritti Hän faaraota, joka oli ottanut Saarain vaimokseen, sillä hän oli Abramin vaimo ja antoi tulla suuria paiseita/vitsauksia (vajenaga) faaraoon ja hänen huonekuntaansa (1 Moos. 12:17). Pian faarao sai tietää Sarain ja Abramin olevan naimisissa (1 Moos 12:18). Miten faarao sai sen tietää, sitä ei JHWH'n sana kerro, mutta JHWH'n antama uni on eräs mahdollisuus (1 Moos. 20:3). Elohim lopetti Abramin rikolliset puuhat. Abram lähetettiin vaimonsa ja veljensä pojan Lootin kanssa pois Egyptistä (1 Moos. 12:18-20).
Vääryydellä hankitusta suuresta omaisuudesta johtuen Abram joutui kantamaan seuraukset: "Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua, niin syntyi riitaa Abramin ja Lootin karjapaimenten välillä ja siihen aikaan siinä maassa asuivat kaananilaiset ja perissiläiset (1 Moos. 13:6-7)". Abram ja Lootin välinen riita oli huonona todistuksena kaananilaisille ja perissiläisille! Niinpä Abramin ja Lootin oli parempi erota toisistaan (1 Moos. 13:11). Vilpillisesti hankittu omaisuus ei tuonut siunausta, vaan kirousta.
Parittamisella hankittu suuri omaisuus ja siitä johtunut riitaisa ero Abramista altisti Lootin seuraavaan tragediaan. Hänet ja hänen omaisuutensa ryöstettiin Sodomassa (1 Moos. 14:12). Abram joutui pelastamaan Lootin! Hän antoi kaikesta Kedorlaomerilta ja kuninkailta saadusta ryöstösaaliista kymmenykset Melkisedekille (1 Moos. 14:20). Kymmenysten antaminen Jahushualle osoitti selvästi sen, että tämä sotasaalis oli Abramin puhtaasti ja rehellisesti hankittua omaisuutta. Aivan kuin JHWH olisi halunnut sanoa Abramille: "Koska kymmenykset kelpasivat minulle, kelvatkoon loput 90 % sinulle." Messias Jahushua ei voi koskaan ottaa kymmenyksiä sellaisesta omaisuudesta, joka on vääryydellä hankittua kuten oli Abramin Egyptistä hankkima parittajan palkka. Mutta mitä Sodoman omaisuudesta jäi kymmenysten antamisen jälkeen, Abram ei ottanut itselleen mitään, vaikka hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus. Abram omisti ihmisetkin ja olisi voinut tehdä heistä orjia (1 Moos. 14:21), vaikka Sodoman kuningas röyhkeästi ehdotti vain omaisuuden luovuttamista Aabrahamille.
"Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan käteni Herraa, Jumalaa, Korkeinta, taivaan ja maan tekijää kohti: Vannon langasta kengän nauhaan asti. En ota kaikesta, mitä sinulla on, ettet sanoisi: 'Minä olen tehnyt Abramin rikkaaksi.'. En tahdo mitään, paitsi mitä ovat nuoret(hanearim) syöneet ja mikä on niille miehille tuleva, jotka menivät kanssani, Aaner, Eskol ja Mamre saakoon osansa (1 Moos. 14:22-24)."
Miksi ei Abram käärinyt itselleen omaisuutta? Egyptissä ja kenties Harranissa oli kyllä tehty parittamisella rahaa, mutta nyt kun oli mahdollisuus saada puhdasta omaisuutta, josta oli annettu kymmenykset Melkisedekille, hän kieltäytyi! Elohim olisi hyväksynyt puhtaan omaisuuden, mutta nyt Hän ei ollenkaan pitänyt siitä, että Abram luovutti puhtaan omaisuutensa jumalattomille sodomalaisille!
Edelleen Abram eli parituksesta saamiensa varojen turvin! Miksi Abram ei ottanut omakseen saamaansa sotasaalista? Kunpa hän olisi palauttanut Egyptiin sieltä saamansa parittajan palkan ja ottanut vastaan sotasaaliin, niin voisimme nähdä JHWH'n sanasta toisenlaisen tulevaisuuden!
Olihan se 'upea' armahdus kaikkensa menettäneille, parannusta tekemättömille sodomalaisille ja hyvän palkan maksaminen liittolaisille, josta liitosta JHWH ei pitänyt (1 Moos. 14:13, Hes. 16:3 ja 2 Kor. 6:14-18)! Kuitenkin Sodoma oli pian tuhoutuva Abramin armahduksesta huolimatta, koska he eivät kääntyneet JHWH'n puoleen (1 Moos. 19:24-25). JHWH'lla oli juridinen oikeus tuhota nämä kaupungit, koska heidän syntivelkansa oli kasvanut täyteen mittaansa: Sodoma, Gomorra, Adma, Seboim ja Sooar (1 Moos. 14:2). Niinpä JHWH keskusteli Aabrahamin, laillisen omistajan, kanssa, mitä tehtäisiin Sodomalle ja Gomorralle (1 Moos. 18:17-33). JHWH kertoi Aabrahamille Sodoman ja Gomorran mittaamattoman syntivelan (1 Moos. 18:20). Lopullinen kauppahinta tinkaamisen jälkeen oli 10 Melkisedekiin, Jahushuaan, uskovaa ihmistä (1 Moos. 18:32-33). Se oli Aabrahamin esittämä kauppahinta näiden kaupunkien pelastamisesta, mutta löytyikö kaupungeista 10 Jahushuan veren hinnalla puhdistettua sielua? Ei löytynyt.
Kauppahinnasta JHWH oli valmis hieman tinkimään Lootin tähden. JHWH armahti Sooarin kaupungin (1 Moos. 19:23). Muut kaupungit tuhoutuivat suullisen kauppasopimuksen mukaan. Siinä muuttui tuhkaksi Aabrahamin hylkäämä puhdas omaisuus! Ei kymmenysten antaminen Melkisedekille, ei suuri lahjoitus sodomalaisille peruuttanut sitä, mikä oli tapahtuva Abramin elämässä, seurauksena siitä, mitä oli Egyptissä tapahtunut ja mistä omaisuudesta Aabraham piti edelleen sinnikkäästi kiinni.
Egyptiläisen saastaisen omaisuuden mukana tullut orjatar Haagar särki seesteisen perheidyllin (1 Moos. 16:5). Niin kuin Abram oli parittanut Saarain Faaraolle, samalla tavalla Saarai paritti Aabrahamin orjattarelle, joka oli vilpillisyydellä hankitun omaisuuden symboli, merkki (1 Moos. 16:2-3). Abramin olisi pitänyt tehdä selvä pesäero Egyptin ja nykyisyyden välillä, mutta sitä hän ei ymmärtänyt tehdä. Hänen omaisuutensa oli edelleen parituksesta saatua likaista rahaa. Hän edelleen lisäomaisuuden saamisen toivossa lankesi myöhemmin toistamiseen samaan syntiin filistealaisten kanssa (1 Moos. 20 luku). Saarasta, nuorentumisen ihmeestä, Aabraham sai ihan mukavan määrän omaisuutta (1 Moos. 20:14). Edelleen hänen elämänsä keikkui likaisen vaurauden varassa.
Miten olikaan Aabraham nurinkurinen! Hän oli saanut 1 Moos. 15. luvussa selvän lupauksen pojan saamisesta ja JHWH uusi lupauksensa luvussa 18. ja siitä huolimatta hän paritti vaimoansa Gerarin kuninkaalle Abimelekille ! Aivan kuin tahallaan Aabraham antoi nuorentuneen vaimonsa vieraan kuninkaan syliin! Ei ihme, että JHWH ei sallinut Saaran saada lasta! Hän olisi voinut tulla raskaaksi jo Egyptissä, saati Gerarissa! Mutta helpon omaisuuden ansaitsemisen himo oli vallannut Aabrahamin!
Haagar tuli raskaaksi ja synnytti Ismaelin, joka sai 12 poikaa, yhtä monta kuin on Israelin heimoja (1 Moos. 17:20, 25:13-16)! JHWH osoitti näin, kuinka Hänen suunnitelmansa mutkistuivat, kun Aabraham lankesi tottelemaan Saaraita ja yhtyi parituksella saatuun palkkaan, Haagariin! Yhtyminen Haagarin tarkoittaa yhtymistä parituksella saatuun omaisuuteen. Ismael ei ollut lupauksen lapsi, mutta Iisak oli (1 Moos. 17:21 ja Room. 9:9). Kuitenkin JHWH armahti Aabrahamia ja Saaraa, vaikka Saara oli Aabrahamin isän tytär. Heillä oli vain eri äidit (1 Moos. 20:12). Vaikka kyse oli veriheimolaisten sekaantumisesta toisiinsa ja parituspuuhista, Elohim armahti heitä ja antoi heille perillisen, Iisakin! Kuinka onkaan Elohim armollinen!
Lopulta Aabraham joutui ajamaan JHWH'n tahdosta ja Saaran pyynnöstä Haagarin ja Ismaelin pois, sillä Aabrahamin oli tehtävä selvä ero Egyptiin ja parituksesta saatuun omaisuuteen (1 Moos. 21:10-13). Vääryydellä hankitusta omaisuudesta Aabrahamin oli vaikea irrottautua ja se johtikin siihen, ettei Aabraham enää kyennyt asumaan yhdessä Saaran kanssa, vaan otti asumuseron Saarasta ja muutti filistealaisten maahan asumaan 37. vuodeksi (1 Moos. 21:34).
Aabraham joutui uhraamaan Iisakin polttouhriksi Elohim'ille (1 Moos. 22 luku). Kun Aabraham ei kyennyt kunnolla luopumaan Ismaelista, parittamisen palkasta, Elohim koetteli Aabrahamia, kykenikö hän luopumaan Iisakista? Aabraham oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, mutta JHWH säästi Iisakin veitsen iskulta, mutta Hän otti pois yllättäen Saaran, Aabrahamin vaimon (1 Moos. 23 luku), joka oli kuin oinas, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon(1 Moos. 22:13 --> Galat. 4:27). Mikä JHWH'n nainen! Kuinka olikaan hänellä kestämistä miehensä rinnalla! Ehkä Aabraham ymmärsi jotakin murehtiessaan ja itkiessään vaimonsa kuolemaa (1 Moos. 23:2), kuinka olikaan hänen rinnaltaan lähtenyt suuri JHWH'n nainen! Lopulta Aabraham oli valmis luopumaan kaikista lapsistaan, omista yrityksistään, jotka hän sai uuden vaimonsa Keturan ja monien sivuvaimojensa kanssa (1 Moos. 25:1-4,6). Hän halusi todistaa Elohim'ille, että hän on sydämestään JHWH'n suunnitelman puolella, että vain Iisak on lupauksen lapsi ja kaiken perillinen - puhtaan omaisuudenkin perillinen!
Aabraham sai tehdä suuria parituksesta saatujen varojen siirtoja. Ensin hän sai ostaa vaimollensa perintöhaudan Hebronista 400 hopeasekelillä (1 Moos. 20:16 --> 1 Moos. 23:16), sitten hän antoi Eliezerin, orjansa, kautta Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja kaksi rannerengasta, joiden yhteispaino oli n. 172 grammaa kultaa (1 Moos. 13:2 --> 1 Moos. 24:22). Lisäksi Rebekka sai hopea ja kultakaluja ja vaatteita. Rebekan veli ja äiti saivat myös kallisarvoisia lahjoja (1 Moos. 24:53). Sitten Aabraham antoi sivuvaimojensa pojille lahjoja ja lähetti heidät pois (1 Moos. 25:6). Miksi Aabraham antoi niin auliisti ylellisiä lahjoja? Hän oli ymmärtänyt sen, että väärästä omaisuudesta oli päästävä eroon, sillä vain puhdas perintö oli siirtyvä Iisakille (1 Moos. 25:5).
Kaikesta huolimatta Aabraham oli JHWH'n mies! Hänen uskoi Jahushuaan ja tunsi hänet (Joh. 8:56). Hän oli uskon mies. Hän oli yksi ihmiskunnan historian suurista JHWH'n miehistä. Hänellä heikkouksista huolimatta oli sydän, joka etsi JHWH'ta. Elohim ohjasi hellästi Aabrahamia eteenpäin, vaikka näki hänen puutteensa ja heikkoutensa. JHWH antoi Aabrahamille suullisen tooran opastajaksi totuuteen (1 Moos. 26:5).
Onneksi nälänhätä hoiti loput viheliäisestä likaisesta omaisuudesta pois (1 Moos. 26:1)! Edelleen Iisak aikoi omaisuuden kartuttamiseksi tehdä isänsä mallin mukaan, parittamalla vaimoansa Raakelia, mutta onneksi hän jäi kiinni nauramisesta (metsachek) vaimonsa kanssa (1 Moos. 26:8). Tästä paritusyrityksestä hän ei saanut onneksi mitään omaisuutta!
Puhtaan omaisuuden kartuttaminen Israelia varten alkoi! Aabrahamin Elohim alkoi siunata Iisakia PUHTAALLA omaisuudella (1 Moos. 26:12-14).
Rebekka sai Herralta lupauksen, että "vanhempi Eesau palvelee nuorempaa Jaakobia" (1 Moos. 25:23), mutta kun hän kuuli, että Eesau oli luopunut esikoisuudestaan leivän ja linssikeiton hinnasta (1 Moos. 25:29-34), hän lankesi auttamaan Elohim'iä väärällä tavalla. Rebekka rohkaisi Jaakobia valehtelemaan ja pettämään Iisakia, jotta hän saisi Elohim'in siunauksen. Kuitenkin JHWH'n silmissä Jaakob oli pettäen anastanut Eesaulta esikoisuuden ja myös hänelle varatun siunauksen valehtelemalla isälleen Iisakille, niinpä Jaakob joutui kovien kokemusten kautta kantamaan seuraukset.
Jaakob joutui lähtemään enonsa Laabanin luo. Hän joutui Laabanin pettämäksi 14 vuodeksi (1 Moos. 29:27), jonka jälkeen hän alkoi tienata puhdasta rahaa perheellensä. Hän sai tienata kuusi vuotta omaisuutta perheellensä (1 Moos. 31:41), kunnes Eesau vei suurimman osan hänen omaisuudestaan, sillä Jaakob joutui lahjomalla pehmentämään Eesaun sydäntä (1 Moos. 33:11). Tämän jälkeen Jaakob osti hivviläisiltä pellon sadalla kesitalla (1 Moos. 33:19).
Jaakobin talousasiat eivät sujuneet. Simeon ja Leevi surmasivat Sikemin kaupungin asukkaat ja anastivat kaiken heidän omaisuutensa (1 Moos. 34:27-29). Tämä likainen varallisuus siirtyi Jaakobin omaisuudeksi eikä se ollut JHWH'lle mieleen, sillä tämän omaisuuden mukana tuli heidän keskuuteensa epäjumalanpalvelijoita ja epäjumalia. Todennäköisesti Jaakob pyysi Simeonia ja Leeviä vapauttamaan vangitut ja luovuttamaan pois ottamansa saaliin. Kun seurataan Israelin vaellusta myöhemmin, emme näe jälkeäkään hivviläisistä. Jaakob ei halunnut omistaa vääryydellä hankittua omaisuutta. Ruubenillakaan ei ollut naisseuraa, vaan makasi isänsä sivuvaimon kanssa - aivan kuin olisi osoittanut mieltänsä siitä, että sotasaalis, jossa oli ollut naisia, luovutettiin pois (1 Moos. 35:22). Egyptiinkin heitä meni vain 66 henkeä (1 Moos. 46:26). Elohim onneksi vielä puuttui tilanteeseen ja puhui Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin, asetu sinne ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle paetessasi veljesi Eesaun kasvoja (1 Moos. 35:1)". Jaakobin lapset poistivat kaikki hivviläisiltä varastamansa vieraat jumalat ja korvarenkaat ja Jaakob kätki ne maahan puun alle (1 Moos. 35:2-4). Näin saastainen omaisuus oli lopultakin tuhottu!
Jaakob ja Eesau hautasivat isänsä ja tuskin Jaakob uskalsi ottaa isänsä Iisakin omaisuutta, vaan se siirtyi Eesaulle, vanhimmalle (1 Moos. 35:19), sillä myöhemmin Jaakob eli hyvin vaatimatonta elämää ja asui teltassa. Missään Elohim'in sanassa ei näy, että Jaakob olisi ollut rikas. Sen sijaan kirjoituksissa on useita kohtia, mitkä viittaavat siihen, että hanellä oli vain riittävä elatus (lampaat) ja vaatteet. Jo se, että Jaakob teetätti pojallensa Joosefille hihallisen, monivärisen ja pitkäliepeisen puvun (1 Moos. 37:3) sai Joosefin veljien kateuden aikaiseksi. Tämä viittaa siihen, että varallisuutta ei todellakaan kovin paljoa ollut. Menetystänsä ja varattomuutta Joosefin veljet kompensoivat raa'asti myymällä Joosefin Egyptiin 20 hopeasekelistä.
Pian tuli seitsemän vuotta kestävä nälänhätä (1 Moos. 41:30). Israel eli 11 poikansa ja tyttäriensä kanssa kaksi vuotta tuota kovaa nälkäaikaa, kunnes Joosef kutsui heidät Egyptiin. Joosef sanoi veljilleen Egyptissä: "Mutta älkää olko murheissanne, älkääkä olko vihaisia (jichar) siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttäkseen teille jälkeläiset maan päällä ja säilyttääkseen teidät elossa, suureksi pakoonpääsemiseksi /hepr. gedola lifleta (1 Moos. 45:5-7)".
Oli siunattua, että Jaakob kasvatti lampaita eikä ollut maanviljelijä, sillä sadot olisivat peräkkäisinä vuosina menneet. Lampaiden avulla he olivat jotenkin selvinneet hengissä. Joosef piti huolta Israelista. Siunattu olkoon Israelin Elohim, joka pitää huolta vähävaraisesta kansasta Israelista!
Mauno K. 30.07.2010
